Kansalaisaloite lapsen elatuslain uudistamiseksi

Jokainen vanhempi on elatusvelvollinen. Vanhemman elatusvastuu lapsesta on ankaroitettua vastuuta. Mikäli vanhemmilla on voimassa oleva sopimus ja olette kumpikin vanhempina siihen tyytyväisiä, ei muutoksia tarvitse tehdä ja voitte jatkaa elämää.

Vahvistettu elatusapu mahdollistaa sen, että elatusapu on täytäntöönpanokelpoinen. Täytäntöönpanokelpoisuus tarkoittaa sitä, että maksamattomat elatusmaksut voi hakea ulosottoteitse.
Vallitsevassa tilanteessa lait, ohjeet ja oikeuskäytäntö mahdollistavat sen, että elatusapua saavat vanhemmat voivat ilman kuluriskiä kieltäytyä asioiden sopimisesta lastenvalvojalla.

Lastenvalvoja toimii keskusteluapuna ja vahvistaa sopimukset, kun vanhemmat ovat samaa mieltä sopimuksen sisällöstä.

Lapsen elatuksesta annetun lain 2 §:n mukaan vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon mm. heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön.
Vanhempi voi omasta tahdostaan irtisanoutua tai vaihtaa työhön, josta maksetaan matalampaa palkkaa. Mikäli vanhempi on alentanut tulotasoaan ilman hyväksyttävää syytä, vanhemman tuloksi voidaan huomioida entisen työn tai sellaisen työn, mikä vanhemman koulutustasolla ja työkokemuksella olisi mahdollista saada, keskiarvopalkka.

Elatustukilaissa elatusavun maksamisvelvollista vanhempaa, eli etävanhempaa, kutsutaan elatusvelvolliseksi (Elatustukilaki 2§ 1 mom. 2 kohta), vaikka tosiasiallisesti elatusvelvollisia ovat lapsen molemmat vanhemmat (Laki lapsen elatuksesta 2 § 1 mom.).

Aloitteessa pyrimme estämään kiusantekomielessä nostetut kanteet ja paras keino mielestämme on asettaa vanhemmat tasa-arvoisiksi elatusvelvollisiksi lain edessä omasta lapsestaan. Kumpikin vanhempi voi edelleen päättää hakea lapselleen muutoksia elatusmaksuihin. Lapsi ei tätä päätöstä koskaan tee.

Nykylainsäädännön mukaan oikeudessa vastakkain ovat etävanhempi ja lapsi, jota lähivanhempi edustaa, kun kyseessä on elatusapuun liittyvä kanne. Korkeimman oikeuden mukaan (KKO: 2003:104 ja KKO:2003:103) lasta ei voida määrätä edes hävinneenä osapuolena korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja. Vähätuloisena lapsi saa lähes automaattisesti oikeusapua valtion varoista. Tästä johtuen lapsen edustajana lähivanhempi voi nostaa kanteen lapsen nimissä, kuinka monta kertaa hyvänsä ilman oikeudenkäyntikuluriskiä.

Tapaamisoikeutta koskevat asiat ovat hakemusasioita, jolloin pääsääntönä on, että kumpikin asianosaisen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Lapselle suoritettava elatusapu vähentää lapsen elatuksen tarvetta. Sellaisissa tapauksissa, jossa etävanhemman elatuskyky on puutteellinen, elatusavun maksaminen on laiminlyöty tai isyyttä ei ole vahvistettu, maksaa KELA elatustukea, jonka määrä on 172,59 euroa kuukaudessa.

Huomioimme aloitteessa tämän tilanteen kirjoittamalla: “Jos kanteen, sen johdosta mahdollisesti annetun kirjallisen vastauksen ja aikaisempien ratkaisujen perusteella on ilmeistä, että edellytyksiä sopimuksen tai tuomion muuttamiseen ei ole, vaatimus on hylättävä kirjallisessa menettelyssä.”

Autoiluun liittyviä kustannuksia on nykyisin huomioitu lähinnä vain työmatkakustannusten osalta. Lisäksi lapsen tapaamiskustannuksissa on ”omakustannusosuus” 124 euroa, jonka ylittävä kustannus huomioidaan elatuskykyä vähentävänä kustannuksena.
Oikeusministeriön ohjeessa autoilussa on huomioitu työmatkakustannukseksi 0,20 euroa/km tai mikäli työajoa on paljon, verottajan työmatkaverotuksen mukaan. Kansalaisaloitteessamme huomioimme nämä autoilun kustannukset laajemmin. Kts seuraava kysymys.

Kyllä ne on huomioitu. Lisäksi vähennyksenä tulee huomioida välttämättömät auton ylläpitokulut, joita ovat ajoneuvoverot, liikennevakuutus, katsastus sekä välttämättömät huoltokustannukset. Ylläpitokulujen määrä voi olla enintään 200 euroa kuukaudessa. Autolainan lyhennykset ja korot voidaan huomioida, mikäli auto on työmatkojen tai tapaamismatkojen takia välttämätön. Ko. kulujen määrä voi olla enintään 300 euroa kuukaudessa. Ajattelemme näiden kustannusten riittävän takaamaan henkilölle mahdollisuuden kohtuuhintaisen auton hankkimiseen ja ylläpitoon.

Esim. Talouselämän artikkeli vertailee hybridin ja sähköautoilun kustannuksia pitemmällä aikavälillä. Laskelmissa ei huomioida auton hankintakustannuksia.
Vertailu päätyy lopputulokseen, että arviomme kuluista 200 € + 300 € vastaa hyvin myös sähköauton kustannusrakennetta. Teslan omistaja käyttää pääoman lyhentämiseen hieman enemmän kuin käyttökustannuksiin. Kokonaisuudessaan 500 euron suuruinen menokatto automenojen osalta on käyttövoimasta riippumatta lähes sama.

Jos vanhemmat vaihtavat kotia viikon välein lapsensa luokse ja jakavat arjen ja kodin, on oletettavaa, että he myös pystyvät sopimaan muut asiat. On mahdotonta ottaa huomioon jokaisen yksilöllistä tilannetta.
Lain on oltava riittävän selkeä ja ja sovinnolle on annettava tilaa.

Kts. Kysymys 1.
Kyseinen määrä muodostuu tilastokeskusten lapsen elatustarpeen määrittelyyn eri hyödykkeiden osalta; hygienia, harrastaminen, ravinto, asunto jne.

Emme aloittaneet kansalaisaloitteessamme purkamaan kaikkia mahdollisia tapauksia, vaan pidämme asian yksinkertaistettuna, eli parisuhteessa asuinkustannukset jaetaan puoliksi. Varsinkin uusioperheissä on erilaisia tilanteita, joihin ei kaavamaiset ratkaisut suoraan päde ja tällöin sovinnollekin on jätettävä tilaa. Tunnistettuja reunatapauksia voisi olla esim. puolisolla oma asunto, joten ei hän automaattisesti puolita asuinkustannuksia. Samoin on tilanteita missä lapsi ei muuta, vaan vanhemmat vaihtavat asuntoa ja on tilanteita missä uusioperheellä on kaksi kotia kahdella eri paikkakunnalla ja heidän lapsiansa ei ole perheytetty. Lisäksi etävanhemman luona voi asua uuden puolison lapsia, joista ei perhe saa elatusmaksuja (vuoroviikkoasuvat). Virallisesti lapsen luona asuva bonusisä ei ole huoltaja, mutta käytännössä on, kun esimerkiksi päivähoitomaksut määräytyvät perhekunnan tulojen mukaan ja tämä sekoittaa laskelmissa tuloja ja menoja.

Kysymyksenasettelusta ilmenee ajatus, että lähivanhempi olisi oikeutettu automaattisesti elatusmaksuihin. Näin ei suinkaan ole, mikäli vanhemmilla vanhemmat vastaavat lain tarkoittamalla muulla tavoin eli mm. luonapidolla lasten elatuksesta. Tällöin pitää luonapidon määrän olla vähintään 40 % koko ajasta. Jos etävanhempi ei allekirjoita mitään sopimusta sovinnollisesti, ainoaksi keinoksi jää elatusavun vahvistaminen oikeusteitse.
Lisäksi suosittelemme joka tapauksessa elatussopimuksen vahvistamisen lastenvalvojalla, oli se sitten teidän keskenään sopimanne ja omanlaisenne. Keskinäisessä sopimuksessa vanhemmat voivat sopia juuri haluamallaan tavalla, miten lapsen elatuksen järjestää. Lapsilisätkin voi puolittaa vanhempien yhteisellä suostumuksella.

Elatusapuja kannattaa maksaa kertakorvauksena vain tarkkaan harkituissa tilanteissa, koska silloin on olemassa riski, että joutuu maksamaan elatusavut kahteen kertaan. Tilanteessa kannattaa ottaa yhteys lastenvalvojaan ja käydä vanhempien taloudelliset tilanteet siellä läpi.
Ulosotossa olevia elatusapuja ei huomioida elatusvelvollisen menoina elatusavun määrää laskettaessa.
Lasten tapaamiset ovat sinällään eri asia ja elatusapua pitää maksaa vaikka ne olisi estettykin. Lasten vahvistettujen tapaamisten toteutumiselle pitää hakea täytäntöönpanoa, jos asia ei muuten selviä.

Mitä laajempi tapaamisoikeus ja luonapito on, sitä heikommin kaavamainen laskentatapa vastaa todellisia kustannuksia. Laajassa luonapidossa tapaavalle (etä)vanhemmalle syntyy muita kustannuksia välttämättömien kustannusten lisäksi.
Ehdotuksemme mukaan, mikäli lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona (väh. 40 % ajasta), elatusapua ei tarvitse suorittaa lainkaan, mikäli vanhempien elatuskyky on yhtäläinen ja vanhemmat vastaavat yhtä suuressa määrin lapsen menoista.

Aloitteessamme kuitenkin määrittelemme vanhemmalle suojaosan, joka on suurempi kuin lapsen elatuksen tarve. Vanhemmalle pitää jäädä riittävästi varallisuutta huolehtia itsestään ja muista huollettavista.

Olemme tunnistaneet tämän. Usein lähivanhempi aloittaa elatusmaksujen korotuskeskustelut välittömästi, kun solmit uuden parisuhteen, vaihdat työpaikkaa, vähennät työmatkojen määrää tai olet saanut perintöä. Määrittelemme aloitteessamme katon elatusmaksuille. Rohkaisemme myös huolehtimaan mahdollisimman laajasti luonapidolla omista lapsista.

Kts edellinen kysymys.
Uskomme vahvasti siihen, että määrittelemällä elatusmaksuille katon poistamme taloudellisen väkivallan ja mahdollistamme kummallekin vanhemmalle mahdollisuuden elää omaa elämäänsä eron jälkeen vailla pelkoa toisen nostamista elatusmaksujen korotuskeskusteluista. “Mitä pienemmät rahat, sitä vähemmän riitoja,” ajatus toimii ja koska luonapidolla on myös merkitsevä rooli maksujen määräytymisessä voi jokainen vanhempi myös itse vaikuttaa kuinka paljon viettää lapsensa kanssa aikaa.

Näin on tarkoitus.