Olemme avanneet kansalaisaloitteen, jonka tavoitteena on uudistaa laki lapsen elatuksesta (5.9.1975/704). Nyt on oikea hetki toimia ja korjata vanhentunut laki. Tässä esittelemme tärkeimmät kohdat:

1) Oikeudenkäyntikulut

Elatusapua määriteltäessä kantajana ei ole lapsi vaan huoltaja tai muu edustaja. Asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan. Alaikäisen lapsen huoltaja tai muu edustaja vastaa oikeudenkäyntikuluista elatusapua koskevissa asioissa lapsen asemesta.

2) Luonapito ja vuoroviikkoasuminen

Mikäli lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona (väh. 40 % ajasta), elatusapua ei tarvitse suorittaa lainkaan, mikäli vanhempien elatuskyky on yhtäläinen ja vanhemmat vastaavat yhtä suuressa määrin lapsen menoista.

Jos lapsi on elatusvelvollisen luona 30 % ajastaan, elatusapu on 30 % alhaisempi kuin jos luonapitoa ei olisi lainkaan.

3) Lapsen elatusavun suuruuden määrittely

Lapsen elatuksen tarpeen määrä on 450 euroa kuukaudessa. Mikäli lapsi on iältään 13-17 – vuotias, elatuksen tarpeen määrä on 500 euroa kuukaudessa.

Vanhemman elatuskyky lasketaan siten, että keskimääräisistä kuukausittaisista nettotuloista vähennetään seuraavat erät:

  • tosiasialliset ja kohtuulliset asumismenot
  • yleiset elinkustannukset
  • opintolainan hoitomenot
  • lapsen tapaamisista aiheutuvat matkakustannukset
  • välttämättömät sairauskulut
  • välttämättömät työmatkakulut
  • muille lapsille maksetut elatusavut ja koulutuskustannukset
  • vähennys samassa taloudessa asuvien muiden huollettavien osalta

Voit lukea tarkemmat perustelut ja myös yksityiskohtaiset lakipykälämuutokset kansalaisaloitteesta.

Kansalaisaloitteen tukeminen

Käy tutustumassa aloitteeseemme ja osoittamassa kannatuksesi täällä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/9073

Miksi laki lapsen elatuksesta vaatii korjauksia?

Oikeusministeriön ohjeen (OMJU 2007:2 Lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi) soveltaminen on monissa tapauksissa jopa kaksinkertaistanut elatusavun määrään aikaisempaan laskutapaan verrattuna.

Elatusvelvollisten Liitto ry:n lakiehdotus pohjautuu pitkälti tuomioistuimissa ennen vuotta 2007 noudatettuun käytäntöön. Olennainen ero OM:n ohjeeseen on se, että lapsen elatuksen tarvetta ei jaeta kolmeen eri osaan (yleiset kustannukset, asumiskulut, erityiskulut) vaan summa on pääsääntöisesti kiinteä. Erityisesti teini-ikäisten lasten osalta elatuksen tarve olisi määrältään huomattavasti em. ohjetta kohtuullisempi.

Esityksemme tarkoituksena on korjata ohjeen pahimmat epäkohdat ja palata kohtuulliseen käytäntöön elatusapujen määrittelyssä. Edelleen ehdotuksella on tarkoitus mahdollistaa tapauskohtainen kohtuusharkinta kaavamaisen matematiikan sijaan.

Erityisesti koronaviruskriisi on aiheuttanut monelle elatusvelvolliselle vakavia taloudellisia vaikeuksia esim. lomautuksen tai irtisanomisen johdosta. Tällöin tulisi pyrkiä sopimaan elatusapujen alentamisesta joko määräaikaisesti tai toistaiseksi.

Edelleen lakiin tulisi lisätä tarpeettomien ja kiusantekomielessä nostettujen kanteiden varalta, että kanne elatusavun muuttamisesta voidaan tarvittaessa hylätä kirjallisessa menettelyssä.

Kysymyksiä ja vastauksia kansalaisaloitteesta

Alle olemme keränneet teiltä tulleita kysymyksiä ja pyrimme vastaamaan niihin parhaan kykymme mukaan:

Heikentääkö tämä kansalaisaloite lähivanhemman asemaa?

Jokainen vanhempi on elatusvelvollinen. Vanhemman elatusvastuu lapsesta on ankaroitettua vastuuta. Mikäli vanhemmilla on voimassa oleva sopimus ja olette kumpikin vanhempina siihen tyytyväisiä, ei muutoksia tarvitse tehdä ja voitte jatkaa elämää.

Vahvistettu elatusapu mahdollistaa sen, että elatusapu on täytäntöönpanokelpoinen. Täytäntöönpanokelpoisuus tarkoittaa sitä, että maksamattomat elatusmaksut voi hakea ulosottoteitse.
Vallitsevassa tilanteessa lait, ohjeet ja oikeuskäytäntö mahdollistavat sen, että elatusapua saavat vanhemmat voivat ilman kuluriskiä kieltäytyä asioiden sopimisesta lastenvalvojalla.

Lastenvalvoja toimii keskusteluapuna ja vahvistaa sopimukset, kun vanhemmat ovat samaa mieltä sopimuksen sisällöstä.

Lapsen elatuksesta annetun lain 2 §:n mukaan vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon mm. heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön.
Vanhempi voi omasta tahdostaan irtisanoutua tai vaihtaa työhön, josta maksetaan matalampaa palkkaa. Mikäli vanhempi on alentanut tulotasoaan ilman hyväksyttävää syytä, vanhemman tuloksi voidaan huomioida entisen työn tai sellaisen työn, mikä vanhemman koulutustasolla ja työkokemuksella olisi mahdollista saada, keskiarvopalkka.

Elatustukilaissa elatusavun maksamisvelvollista vanhempaa, eli etävanhempaa, kutsutaan elatusvelvolliseksi (Elatustukilaki 2§ 1 mom. 2 kohta), vaikka tosiasiallisesti elatusvelvollisia ovat lapsen molemmat vanhemmat (Laki lapsen elatuksesta 2 § 1 mom.).

Lapsen oikeus on saada elatusta ja on väärin ottaa häneltä oikeus pois olla kantaja oikeudessa.

Aloitteessa pyrimme estämään kiusantekomielessä nostetut kanteet ja paras keino mielestämme on asettaa vanhemmat tasa-arvoisiksi elatusvelvollisiksi lain edessä omasta lapsestaan. Kumpikin vanhempi voi edelleen päättää hakea lapselleen muutoksia elatusmaksuihin. Lapsi ei tätä päätöstä koskaan tee.

Nykylainsäädännön mukaan oikeudessa vastakkain ovat etävanhempi ja lapsi, jota lähivanhempi edustaa, kun kyseessä on elatusapuun liittyvä kanne. Korkeimman oikeuden mukaan (KKO: 2003:104 ja KKO:2003:103) lasta ei voida määrätä edes hävinneenä osapuolena korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja. Vähätuloisena lapsi saa lähes automaattisesti oikeusapua valtion varoista. Tästä johtuen lapsen edustajana lähivanhempi voi nostaa kanteen lapsen nimissä, kuinka monta kertaa hyvänsä ilman oikeudenkäyntikuluriskiä.

Kantajan tulee aina olla lapsi. Kantajan tulee olla lapsi mm niissä tapauksissa, kun sekä hänen lähivanhempansa hakee elatusavun korotusta sekä siinä, että etävanhempi hakee laajempaa tapaamisoikeutta. Perustelen tätä sillä, että kyseessä on lapsen etu näissä nimenomaisissa tilanteissa.

Tapaamisoikeutta koskevat asiat ovat hakemusasioita, jolloin pääsääntönä on, että kumpikin asianosaisen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Onko oikein, että yhteiskunta tukee lapsia lapsilisällä ja myös elatustuella

Lapselle suoritettava elatusapu vähentää lapsen elatuksen tarvetta. Sellaisissa tapauksissa, jossa etävanhemman elatuskyky on puutteellinen, elatusavun maksaminen on laiminlyöty tai isyyttä ei ole vahvistettu, maksaa KELA elatustukea, jonka määrä on 167,35 euroa kuukaudessa.

Mikäli lähivanhemmalla talous on heikko ja tapaavalla vanhemmalla talous kunnossa, voi tapaava vanhempi edelleen kiusantekomielessä haastaa oikeuteen elatusmaksujen pienentämisen toivossa.

Huomioimme aloitteessa tämän tilanteen kirjoittamalla: “Jos kanteen, sen johdosta mahdollisesti annetun kirjallisen vastauksen ja aikaisempien ratkaisujen perusteella on ilmeistä, että edellytyksiä sopimuksen tai tuomion muuttamiseen ei ole, vaatimus on hylättävä kirjallisessa menettelyssä.”

”Onko autolainan lyhennys uusi asia? Tätä ei otettu omassa oikeudenkäynnissä ainakaan huomioon.”

Autoiluun liittyviä kustannuksia on nykyisin huomioitu lähinnä vain työmatkakustannusten osalta. Lisäksi lapsen tapaamiskustannuksissa on ”omakustannusosuus” 124 euroa, jonka ylittävä kustannus huomioidaan elatuskykyä vähentävänä kustannuksena.
Oikeusministeriön ohjeessa autoilussa on huomioitu työmatkakustannukseksi 0,20 euroa/km tai mikäli työajoa on paljon, verottajan työmatkaverotuksen mukaan. Kansalaisaloitteessamme huomioimme nämä autoilun kustannukset laajemmin. Kts seuraava kysymys.

”Miksi välttämättömiä lainoja kuten auton hankinta töissä käymiseen ei huomioida?”

Kyllä ne on huomioitu. Lisäksi vähennyksenä tulee huomioida välttämättömät auton ylläpitokulut, joita ovat ajoneuvoverot, liikennevakuutus, katsastus sekä välttämättömät huoltokustannukset. Ylläpitokulujen määrä voi olla enintään 200 euroa kuukaudessa. Autolainan lyhennykset ja korot voidaan huomioida, mikäli auto on työmatkojen tai tapaamismatkojen takia välttämätön. Ko. kulujen määrä voi olla enintään 300 euroa kuukaudessa. Ajattelemme näiden kustannusten riittävän takaamaan henkilölle mahdollisuuden kohtuuhintaisen auton hankkimiseen ja ylläpitoon.

Elatuskykyä laskettaessa mielestäni ei pitäisi laskea ajoneuvon hankinnasta ja ylläpidosta johtuvia kustannuksia. Olen päätynyt tähän kantaan, koska autoilun sähköistyessä ajoneuvojen latauskustannukset nousevat todennäköisesti erittäin suuriksi sähkön hinnan nousun myötä.
Ajoneuvot ladataan pääosin kotitalouksien sähköliittymissä, jolloin elatusvelvollinen päätyy maksamaan elatusavun saajan kotitalouden autoilukustannuksia elinkustannusten osana (sähkölasku). Tämä miina pitää ehdottomasti purkaa elatusavusta.

Esim. Talouselämän artikkeli vertailee hybridin ja sähköautoilun kustannuksia pitemmällä aikavälillä. Laskelmissa ei huomioida auton hankintakustannuksia.
Vertailu päätyy lopputulokseen, että arviomme kuluista 200 € + 300 € vastaa hyvin myös sähköauton kustannusrakennetta. Teslan omistaja käyttää pääoman lyhentämiseen hieman enemmän kuin käyttökustannuksiin. Kokonaisuudessaan 500 euron suuruinen menokatto automenojen osalta on käyttövoimasta riippumatta lähes sama.

Miksi aloitteessa ei huomioida vuoroviikkovanhempia? On tilanteita, joissa lapsi ei vaihda asuntoa, vaan vanhemmat vaihtavat.

Jos vanhemmat vaihtavat kotia viikon välein lapsensa luokse ja jakavat arjen ja kodin, on oletettavaa, että he myös pystyvät sopimaan muut asiat. On mahdotonta ottaa huomioon jokaisen yksilöllistä tilannetta.
Lain on oltava riittävän selkeä ja ja sovinnolle on annettava tilaa.

Mikä tarkoitus on lakitekstimäisesti määritellyillä, tarkoilla euromäärillä tai laskukaavoilla? Tai tarkoilla osuuksilla siitä, paljonko asuinkuluista huomioidaan? Mihin perustuu lapsen elatuksen määrä 450 euroa/kk? Valitettavasti en voi tällaiseen aloitteeseen lähteä mukaan, joka johtaisi omalta osaltani potentiaalisesti vielä paljon huonompaan tilanteeseen kuin nykyinen.

Kts. Kysymys 1.
Kyseinen määrä muodostuu tilastokeskusten lapsen elatustarpeen määrittelyyn eri hyödykkeiden osalta; hygienia, harrastaminen, ravinto, asunto jne.

Esimerkiksi minulla on asunto uuden puolisoni kanssa, jonka laina on otettu suhteessa 1/3 + 2/3.
Tuossa tekstissä määritellään tarkasti, että parisuhteessa asuvan vanhemman asumiskuluista puolet lasketaan mukaan. Suurten tuloerojen tapauksessa tämä on täysin kohtuutonta.

Emme aloittaneet kansalaisaloitteessamme purkamaan kaikkia mahdollisia tapauksia, vaan pidämme asian yksinkertaistettuna, eli parisuhteessa asuinkustannukset jaetaan puoliksi. Varsinkin uusioperheissä on erilaisia tilanteita, joihin ei kaavamaiset ratkaisut suoraan päde ja tällöin sovinnollekin on jätettävä tilaa. Tunnistettuja reunatapauksia voisi olla esim. puolisolla oma asunto, joten ei hän automaattisesti puolita asuinkustannuksia. Samoin on tilanteita missä lapsi ei muuta, vaan vanhemmat vaihtavat asuntoa ja on tilanteita missä uusioperheellä on kaksi kotia kahdella eri paikkakunnalla ja heidän lapsiansa ei ole perheytetty. Lisäksi etävanhemman luona voi asua uuden puolison lapsia, joista ei perhe saa elatusmaksuja (vuoroviikkoasuvat). Virallisesti lapsen luona asuva bonusisä ei ole huoltaja, mutta käytännössä on, kun esimerkiksi päivähoitomaksut määräytyvät perhekunnan tulojen mukaan ja tämä sekoittaa laskelmissa tuloja ja menoja.

Miten aloite vaikuttaisi tilanteeseen, jossa etävanhempi ei allekirjoita mitään sopimusta elatusmaksuista, vaan lähivanhempi joutuisi itse vastaamaan omista kuluistaan? Se ei kuulosta kovin reilulta, koska molempien vanhempien tulee osallistua lapsen elatukseen.

Kysymyksenasettelusta ilmenee ajatus, että lähivanhempi olisi oikeutettu automaattisesti elatusmaksuihin. Näin ei suinkaan ole, mikäli vanhemmilla vanhemmat vastaavat lain tarkoittamalla muulla tavoin eli mm. luonapidolla lasten elatuksesta. Tällöin pitää luonapidon määrän olla vähintään 40 % koko ajasta. Jos etävanhempi ei allekirjoita mitään sopimusta sovinnollisesti, ainoaksi keinoksi jää elatusavun vahvistaminen oikeusteitse.
Lisäksi suosittelemme joka tapauksessa elatussopimuksen vahvistamisen lastenvalvojalla, oli se sitten teidän keskenään sopimanne ja omanlaisenne. Keskinäisessä sopimuksessa vanhemmat voivat sopia juuri haluamallaan tavalla, miten lapsen elatuksen järjestää. Lapsilisätkin voi puolittaa vanhempien yhteisellä suostumuksella.

Miten huomioitte tilanteen, jossa kyseessä on uusperhe ja mies on ulosotossa. Mies on maksanut kolmesta lapsesta kertakorvauksen (elatusapua ositushetkellä) ja sen jälkeen äiti estänyt kaikki tapaamiset lapsiin ja vaati vielä lisää elatusavun kautta. Mies maksaa tuplakierrosta ulosoton kautta.

Elatusapuja kannattaa maksaa kertakorvauksena vain tarkkaan harkituissa tilanteissa, koska silloin on olemassa riski, että joutuu maksamaan elatusavut kahteen kertaan. Tilanteessa kannattaa ottaa yhteys lastenvalvojaan ja käydä vanhempien taloudelliset tilanteet siellä läpi.
Ulosotossa olevia elatusapuja ei huomioida elatusvelvollisen menoina elatusavun määrää laskettaessa.
Lasten tapaamiset ovat sinällään eri asia ja elatusapua pitää maksaa vaikka ne olisi estettykin. Lasten vahvistettujen tapaamisten toteutumiselle pitää hakea täytäntöönpanoa, jos asia ei muuten selviä.

Luonapidon vaikutus elatusmaksuihin

Mitä laajempi tapaamisoikeus ja luonapito on, sitä heikommin kaavamainen laskentatapa vastaa todellisia kustannuksia. Laajassa luonapidossa tapaavalle (etä)vanhemmalle syntyy muita kustannuksia välttämättömien kustannusten lisäksi.
Ehdotuksemme mukaan, mikäli lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona (väh. 40 % ajasta), elatusapua ei tarvitse suorittaa lainkaan, mikäli vanhempien elatuskyky on yhtäläinen ja vanhemmat vastaavat yhtä suuressa määrin lapsen menoista.

Onko lapsen elättäminen tärkeämpää kuin vanhemman oma hyvinvointi?

Aloitteessamme kuitenkin määrittelemme vanhemmalle suojaosan, joka on suurempi kuin lapsen elatuksen tarve. Vanhemmalle pitää jäädä riittävästi varallisuutta huolehtia itsestään ja muista huollettavista.

Mielestäni elatusapua koskevaan kansalaisaloitteeseen kuuluisi liittää myös elatusavun katto, sillä tänä päivänä elatusapu on pajatso, jolla käytännössä lypsetään elatusvelvollista vanhempaa kaikissa käänteissä, kun hän onnistuu parantamaan omaa elintasoa.

Olemme tunnistaneet tämän. Usein lähivanhempi aloittaa elatusmaksujen korotuskeskustelut välittömästi, kun solmit uuden parisuhteen, vaihdat työpaikkaa, vähennät työmatkojen määrää tai olet saanut perintöä. Määrittelemme aloitteessamme katon elatusmaksuille. Rohkaisemme myös huolehtimaan mahdollisimman laajasti luonapidolla omista lapsista.

Tässä elatusavun saava vanhempi ei ole ollut missään määrin edistämässä tätä mahdollista ansiokehitystä. Vaikka elatusapu nimellisesti maksetaankin lapsen elatukseen, on tosiasiallinen hyödyn saajana ja sitä hyvin usein hyödynnetään aggressiivisestikin. Tämä rajoittanee lukuisten elatusvelvollisten halua ja mahdollisuuksia parantaa omaa taloudellista asemaansa.

Kts edellinen kysymys.
Uskomme vahvasti siihen, että määrittelemällä elatusmaksuille katon poistamme taloudellisen väkivallan ja mahdollistamme kummallekin vanhemmalle mahdollisuuden elää omaa elämäänsä eron jälkeen vailla pelkoa toisen nostamista elatusmaksujen korotuskeskusteluista. “Mitä pienemmät rahat, sitä vähemmän riitoja,” ajatus toimii ja koska luonapidolla on myös merkitsevä rooli maksujen määräytymisessä voi jokainen vanhempi myös itse vaikuttaa kuinka paljon viettää lapsensa kanssa aikaa.

Toivottavasti teette useita esimerkkilaskelmia julkisuuteen, kuinka lakimuutosesitys vaikuttaisi elatusapuihin eri lasilla skenaarioilla.

Näin on tarkoitus.