Kun Kela 2.0 ei olekaan sinun kelasi

Istun iltapalalla kahden lapseni kanssa kolmistaan. Syödään itseleivottuja sämpylöitä juustolla ja hörpitään teetä. Meidän arki jatkuu iltatoimien jälkeen seuraavana päivänä aamupuurolla ja lähden taas ajamaan lapsia kouluun 38 km päähän. Työt toimistolla ja kolmen maissa hakemassa lapsia koulusta, nopea ruoka ja illan harrastuksiin, salibandya ja jalkapalloa. Iltaisin kun lapset on laitettu nukkumaan paikkaan lyhyen toimistotyön tunteja kotitoimistolla.

Olen vuoroviikkofaija, lapset ovat vastuullani puolet ajasta ja meidän elämä jatkuu siinä talossa mistä ex muutti pois. Ei meillä juuri mikään muuttunut, välillä minulla on hetki omaa aikaa olla ihan yksikseni. Joka toisella viikolla keskiviikosta sunnuntai-iltaan, tai kun haen lapset maanantaina koulusta. Ison maalaistalon ylläpito, yllättävät remonttikustannukset, sähkönhinnan nousu ja kaikki entisen perheen kulutusluotot ja luottokorttilainat jäivät vastuulleni. Talostakin maksoin reilusti yli markkinahinnan osituksessa, kun ei vuoden myynnin jälkeen mennyt ulkopuolisille kaupaksi. Exä vaati itselleen lisäksi elatusmaksuja omalle kahden viikon puolikkaalleen. 

Follo-sovittelusta ratkaisua?

Olin eron jälkeen tutustunut elatuslakiin ja lain soveltamiseen tehtyihin suosituksiin (2007:2) ja myös ottanut yhteyttä Elatusvelvollisten liiton lakiasiantuntijoihin. Perusteita elatusmaksuihin ei ollut, mutta sovintoehdotuksista huolimatta asiat etenivät asiantuntija-avusteiseen Follo-sovitteluun. Exä oli jäämässä uudesta suhteesta syntyneen lapsen kanssa juuri kodinhoitotuelle ja tuomari sekä exän asianajaja eivät antaneet minulle muita vaihtoehtoja kuin maksaa elatusapua tai viedä asiat käräjille.

Kävelin follosta epätodellisena ulos. Miksi kotihoidontuki on hyväksyttävä syy olla tuloton? Eihän se lapsi ole edes minun. Missä on exän uuden miehen vastuu? Miten minä voin olla vuoroviikkofaija omille lapsilleni, jos kaikki se raha mikä menisi heidän ruokaan, huoneisiin ja vaatteisiin luonani maksettaisiinkin exälle. Epäoikeudenmukaista.

Kun elatusvelvollisen rahat eivät riitä

Erot ovat aina kalliita. Sitä ei varmaan kukaan voi kieltää. Erossa ei ole voittajia. Nuorille ei koulussa opeteta (tai itse olen ainakin ne oppitunnut sitten nukkunut) taloustaitoja sijoittamisesta tai kerrota avioehdoista konkreettisesti. Lusikat jaetaan ja velkakin pitäisi jakaa tasan, vaikka kuka sitä velkaa nyt tahtoisi erossa enää ottaa.

Olen kilpailuttanut eron jälkeen kaikki mahdolliset kiinteät kustannukset ja lainat useampaan kertaan, rutistanut kuukausittaiset menot äärimmäisen minimiin, jotta voisin lyhentää lainani, maksaa vakuutukset ja sähkö- ja öljylaskuni. Autokin pakollisena menoeränä saisi pysyä ehjänä. Onneksi Lidl on mukavasti matkan varrella ja tykkään laittaa itse ruokaa. Kiristää kuitenkin. Rahat eivät riitäkään kaikkeen. Lainaan Visalta. Ja elatusmaksutkin piti vielä maksaa, vaikka enkö isänä tarvitsisi lapsilleni myös ruokaa?

Huudan apua lastenvalvojalta

Otan yhteyttä paikkakuntani lastenvalvojaan. Selitän tilanteen jälleen uudelle henkilölle. Pienessä kunnassa työntekijöiden vaihtuvuus on turhan tiuhaa. Selvittelen taloudellista tilannettani ja arvioimme elatuskykyäni ja lapsien luonapidon määrää. Lastenvalvojan luona käyminen antoi huojentavan tunteen – ei elatusapuja tarvitsisi maksaa, kun kerran lapset ovat puolet ajasta ja kuskauksetkin koulun ja kahden kodin välillä vallan jo vastuullani. Lastenvalvoja lupasi kirjoittaa virka-apupyynnön elatusapumaksujen tarkastamiseksi lasten asuinpaikan lastenvalvojalle. 

Kasvohalvaus

Kuinka tyhmä sitä saattaa ihminen olla. Luulinko oikeasti, että pyydetty elatusapujen tarkastaminen johtaisi niiden poistumiseen tai selkeään vähentymiseen. Luulinko oikeasti, että taloudellisen tilanteeni avaaminen exälle saisi sympatiaa ja ymmärrystä ja sitä kautta helpotusta arjen hoitamiseen. Stressi söi miestä ja eräänä iltana kasvot olivatkin sitten tunnottomat ja kahvi ei pysynyt suussa. Kasvohalvauksen myötä ambulanssilla päivystykseen ja sairaslomalle. Meni kolme kuukautta, kun pystyin viheltämään. Kotini oli jälleen myynnissä. Lapset pyysivät, että he saisivat muuttaa takaisin luokseni kirjoille. Mikä ristiriita.

Uusi alku, uusi onni. Uusioperhe.

Juoksin ja urheilin, minulla oli aikaa itselleni. Nautin elämästä. Työpsykologilla kävin juttelemassa sitten kun en nauttinut. Ystäväni suosittelivat käymään treffeillä erään heidän ystävänsä kanssa. Kiasman näyttely vei meidät keskusteluissa saman tien syviin tunteisiin ja ison näyttelysaliin rakennetun liskon vatsassa taidettiin jo vähän ihastua.

Teimme kesälomareissun Norjaan, Lofooteille ja rakastuttiin. Seurasi kihlaus, raskaus ja häät. Uusi vuosi, uusi elämä. Märkä rätti. Uusioperheen asuin- ja työkuviot eivät olekaan sitten ihan samanlaista, kuin perinteisen parisuhteen ajatus. Kummallakin on jo vakiintuneet bunkkerit maailmassa ja niiden yhteensovittaminen onkin kokonaan oma juttunsa. Vaimo jäi asumaan pääkaupunkiseudulle ja minä jatkoin vuoroviikkofaijan elämääni. Vaihdoin kotia keskiviikkoisin pääkaupunkiin.

Elatusmaksujen määrittely uusioperheessä

Uusi elämä ja muutokset aviosäädyssä veivät minut jälleen lastenvalvojan luokse määrittämään elatusmaksuja. Tuleva lapsi toisi minulle lisää vastuita ja samalla voisi jälleen pyrkiä ainakin kohtuullistamaan exälle maksettavia elatusmaksuja. Exä järjesti sen märän rätin vaimoni naamalle. Hänen ymmärryksensä mukaan avioliittolain nojalla vaimoni maksaa puolet minun asuntoni asuntolainoista sekä puolet asumiskustannuksista, vaikka vaimoni asuu toisella paikkakunnalla. Tämän ajatuksen perusteella minulla olisi valtavasti enemmän elatuskykyä ja mahdollisuutta tukea häntä taloudellisesti.

Lastenvalvojan lähettämässä elatusapulaskelmassa olikin nostettu elatuksen tarve yhteisistä lapsista lähemmäksi tuhatta euroa ja tuleva syntyvä lapsi vähentäisi omaa elatuskykyä vain 150 €. Lastenvalvojien käyttämässä elatusapulaskurissa on useita älyttömiä epäkohtia ja juuri uusioperheen uudet lapset ovat yksi kokonaan unohdettu kokonaisuus. Heitä ei huomioida tasa-arvoisina yksilöinä, kun elatusvelvollisen koko irrotettavissa oleva raha pitäisi laskureiden mukaan siirtää exän tilille. Ja tätä ne exät usein sitten vaativat.

Visa tapissa, vaimo synnärillä, ulosottomies puhelimessa

Tässä kuussa en pystynyt maksamaan elatusmaksuja. Neuvottelut elatusmaksujen kohtuullistamisesta eivät tuottaneet tulosta. Lastenvalvoja neuvoi viemään asiat käräjille. Lastenvalvojilla ei ole päätösvaltaa, vaan he vahvistavat vanhempien yksimielisen sopimuksen. Mutta kun kaikki eivät pysty sopimaan asioita.

Hyväntekeväisyysyhdistys Apuna ry auttaa lapsiperheitä, siis henkilöitä, jotka saavat elatusmaksut ja muut sosiaalikentän tuet, kuten lapsilisät ja asumistuet. Kun elatusmaksut eivät saavukaan tilille, ovat he kantamassa ruokaa ja tarjoamassa kriisiapua. Kun elatusvelvollinen ei voi maksaa maksuja, on sekä Kela ja ulosottomies ovella pyytämässä rahoja takaisin keinolla millä hyvänsä. Exääkään ei voisi vähempää kiinnostaa mistä rahat revitään. Miten vuoroviikkoasuvien lasten arki sujuu toisessa kodissa?

Kelalta voi hakea elatustukea silloin, kun elatusvelvollinen ei maksa elatusapua.

Apuna ry pyrkii tällaisessa tilanteessa auttamaan kotitalousmenoissa, lasten vaatteissa ja varsinkin ruoassa, jotta perheeltä ei mene koti alta. Yhdistys kertoo toiminnastaan Kaksplus-lehden verkkoartikkelissa ”Kun elatusapua ei tulekaan, Heidi Jaari vie ruokaa ja talvikengät perheeseen: ’Tyypillinen viesti tulee yöllä hätääntyneeltä äidiltä’ (https://kaksplus.fi/perhe/tyo-ja-raha/kun-elatusapu-ei-saavu-tilille/)”.

Kela perii maksamatta jääneet elatusavut elatusvelvolliselta.

Minulla kiehuu kattila. Pannu punaisena. Vuoroviikkofaijan koti saa mennä alta. Kuka tuo minulle ruokaa?

Minä käytin Kelaa omana puskurina ja rupesin maksamaan ulosottomiehelle kuukausittaista elatusmaksua. Maksan lainan lainaa vielä useita vuosia. Synnärillä ollut vaimoni synnytti ensimmäisen ja toisen lapsen. Kohta olemme jälleen synnärillä kun viides lapseni on syntymässä.

Kela 2.0 ei saapunut ovelle ruokakassin kanssa

Ankara elatusvelvollisuus onkin vain toisen vastuu. Elatusvastuu on ankaroitettua vastuuta, kummankin vanhemman vastuuta, mutta käytännössä lapsen osoite määrittelee miten yhteishuoltajuudessa olevien tuet jakaantuvat. Etävanhemmasta, lasta tapaavasta vanhemmasta tulee kahden maan kansalainen vailla mitään oikeuksia, ainoastaan velvollisuuksia. Vaikka uusioperheen toinen puoli tienaisikin satoja tuhansia, ei hänellä ole juridista vastuuta luonaan asuvista puolison lapsista ja siten hänen taloudellista asemaa ei verrata ollenkaan, kun hänen puolisolleen pyritään löytämään exän selkänahasta mahdollisimman paljon taloudellista tukea.

Käytännössä lasta voidaan käyttää tällöin täysin kiusantekovälineenä ja vaatia hänelle suurempaa taloudellista tukea tapaavalta vanhemmalta, vaikka tuelle ei olisi varsinaisesti mitään tarvetta. Uusi talo ja pari autoa pihassa eivät ole realisoitavaa varallisuutta, mutta elatusvelvollisen koti sitä vastoin on. Vuoroviikkoasuvat lapset, kaksi tasapuolista kotia, tasa-arvoiset vanhemmat eivät arvoina paina tuomioissa ollenkaan.

Ensimmäinen ja toinen muuttoilmoitus

Vanhin poikani täytti 12. Perheneuvolassa ja lastenvalvojan luona häntä oli jo kuultu. Hänen mielipiteensä oli selvä ja hän tahtoi muuttaa takaisin luokseni. 11-vuotias tyttärenikin oli halukas muuttamaan luokseni. SPR:n tarjoama läheissovittelu ja sosiaaliviranomaisten olosuhdeselvittelyt eivät tuoneet elatusmaksuihin tai lasten asumisjärjestelyihin mitään muutoksia. Asianajajani lähettämä kirjallinen sovintoehdotus jäi sekin vaille vastakaikua.

Aika kului ja poika täytti 13 ja hän teki toisen muuttoilmoituksen. Tällä kertaa hän sai muuttaa.  Elatusavun suhteen “Kumpikin vanhempi vastaa luonaan asuvan lapsen elatuksesta” -ratkaisu tapahtui minulle. Tyttäreni ei ole saanut muuttaa. 

Kirjoittanut nimimerkki Zacharias Topelius