Oikeuskäytäntö ja ohjeistus mahdollistavat vanhempien eriarvoisen kohtelun elatusapujen määräytymisessä
Oikeusministeriön ohjeistus 2007:2 luotiin tarkoituksena vähentää elatusapuriitoja ja selventää maksujen määräytymisperusteita. Elatusapuriidat ovat lisääntyneet ainakin tilastojen ja allekirjoittaneen oman kokemuksenkin mukaan. Lähtökohtaisesti elatusapujen määräytyminen lähtee lasten elatuksen tarpeesta, mikä sinällään on hyvä. Korostan tässä vielä sitä seikkaa, että ohjeistus ei ole laki, vaikka sen nimeen vannovat tänä päivänä lähes kaikki käräjäoikeudet ja sosiaalitoimet. Tosin eräs käräjätuomari on allekirjoittaneen kanssa samaa mieltä siitä, että ohjeistus on tietyin osin perustuslain vastainen.
Lähtökohtana lapsen elatuksen määräytyminen lähtee lapsen elatuksen tarpeesta. Tarpeet muodostuvat lapsen ikään perustuvista yleisistä tarpeista ja erityisistä tarpeista (asuminen, harrastukset, terveyden- ja sairaanhoito).
Vuoden 2013 alusta päivitetyt yleiset tarpeet ovat
0–6 v. 291 €/kk, 7–12 v. 318 €/kk ja 13–17 v. 455 €/kk. Tämän jälkeen yleisiin tarpeisiin lisätään erityisten tarpeiden kustannukset, joista tärkeimmät ovat asumiseen liittyvät. Osuus lähihuoltajan asumiskuluista lisätään lapsen kustannuksiin: 1 lapsi 23 %, 2 lasta 19 %, 3 lasta 16 % jne. Jos lähihuoltaja asuu parisuhteessa niin yhteisistä asumiskuluista huomioidaan 50 % ja siitä lasketaan ko. prosentit. Tämän päälle tulevat sitten yhdessä sovitut harrastukset, erityiset sairaanhoitokustannukset, päiväkoti, iltapäiväkerhokustannukset jne.
Kun nämä lasketaan yhteen saadaan lapsen elatuksen tarve, josta vähennetään lapsilisä ja jos lapsia on useampia niin keskimääräinen lapsilisä. Näin saadusta lapsen elatuksen tarpeesta vanhemmat vastaavat maksukykyjensä suhteessa luonapito huomioiden.
Miten sitten lasketaan vanhempien elatuskyky?
Kummankin vanhemman nettotuloista vähennetään kohtuulliset asumiskulut sisältäen pääomalyhennyksen, vastikkeet, korot, sähkön, jätemaksun, vakuutuksen jne. Asumiskustannusten osalta pitää huomioida tilanne, jossa vanhempi asuu esim. velattomassa vanhemmassa omakotitalossa, josta aiheutuu ylläpitokustannuksia vuosittain. Tämän jälkeen vähennetään muut elatusvastuut, työmatkakulut, oma tarve ohjeistuksen mukaan (yksinasuva 583,00 € ja parisuhteessa asuva 490,00 €), tapaamiskulut tapaamisille max. 117 €/kk omavastuun 117 €/kk ylittävältä osalta. Matkakustannukset ovat kuitenkin huomattavat ja joissain erityisissä tapauksissa on mahdollista hakea auton ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia esim. 250,00 €/kk (erityisesti silloin kun auto on välttämätön työn kannalta tai matkat tapaamiselle ovat pitkät).
Missä kohdin ohjeistus on epäoikeudenmukainen tai jopa perustuslain vastainen?
Perustamalla elatusavun määrätymisen ohjeistukseen ollaan tilanteessa, jossa kumpikin osapuoli voi nostaa sen nimissä elatusapuriidan koska hyvänsä ja niin monta kertaa kuin haluaa. Lähihuoltajalla ei ole edes oikeudenkäymiskuluriskiä johtuen Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä KKO 2003:104 ja 105, jossa lapsen ollessa kantajana, ei lapselle voi sälyttää oikeudenkäyntikuluriskiä. Ja näissä asioissa lapsi on aina kantajana. Näin ollen lähihuoltaja voi lapsen nimissä nostaa koska tahansa kanteen elatusapusasiassa ilman kuluriskiä. Etävanhempi joutuu taas aina maksamaan omat kulunsa. Onko tämä tasa-arvoista kohtelua tuomioistuimissa?
Elatusvelvollisten Liitto on tehnyt lakialoitteen tämän asian kumoamiseksi. Lakialoitteen sisältö on yksinkertaisesti referoituna sellainen, että kantajina lapsen elatukseen liittyvissä asioissa olisi aina vanhemmat. Ei koskaan lapsi.
Jos lapset ovat tapaamissopimuksen puitteissa vähintään puolet ajasta etävanhemman luona, on vähennys luonapidon osalta vain 57 € kuukaudessa per lapsi, kun kyseessä on 7–12-vuotias. Tämä siitä huolimatta, että Laki lapsen elatuksesta 4 § mukaisesti: ” Lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta, taikka ”Tämä muulla tavoin käsittää luonapidon ja sen tuomat etävanhemman maksamat kustannukset.
KKO:2010:38 on päätöksellään todennut, että vuoroasumistapauksessa tätä voidaan pitää etävanhemman kannalta yksipuolisena, koska etävanhempi vastaa osaltaan lapsen asumisesta ja harrastus- ja muiden tarvikkeiden hankkimisesta luokseen. Näillä perustella käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätöstä elatusapujen osalta alennettiin.
Toisaalta ohjeistus ei huomioi lähes ollenkaan etävanhemman kustannuksellaan suorittamia kustannuksia tapaamismatkoista, vaikka lähihuoltajan oma taloudellinen tilanne olisi hyvä.
Ohjeistuksen mukaisesti lähihuoltaja voi niin halutessaan maksattaa jopa omaa asuntoaan etävanhemmalla, koska lähihuoltajan asumiskuluista menee edellä mainittu osuus lapsen erityisiin tarpeisiin ja jos lähihuoltaja on maksukyvytön, niin lasten asumisen osuus menee kokonaisuudessaan etävanhemman kustannukseksi. Vaikka etävanhempi kustantaa lapselle täydellisen kodin luonaan kaikkine tarpeineen ja vastaa lapsen tarpeista, ei näitä huomioida mitenkään elatusavun määräytymisessä. Siitäkään huolimatta, että lähihuoltajan osuus saattaa näiden osalta jäädä pienemmäksi tai jopa olemattomaksi.
On täysin väärin, että jos lapsen elatusavun määrään sisältyy esim. päivähoito tai iltapäiväkerhomaksuja, pysyvät ne siellä aina 18 vuoden ikään saakka jos asialle ei haeta muutosta. Miten voi perustella esim. päivähoitomaksun määrältään 220 €/kk, kun lapsi on jo 10-vuotias eikä ole tarhan ovea aukaissut 4 vuoteen.
Elatusvelvollisten liitto on tehnyt myös lakialoitteen elatusapujen määräytymisen muuttamiseksi paremmin vastaamaan vanhempien maksukykyä ja lasten tarvetta.
Kummatkaan tekemämme lakialoitteet eivät ole edenneet eduskunnassa, jatkuvista lupauksista huolimatta.
Edellä on kerrottu vain osa ohjeistuksen epäkohdista ja mielestäni nämä pitäisi korjata välittömästi. Jo pelkästään siksi että vanhempien tulee saada jatkaa omaa elämäänsä eron jälkeen ilman jatkuvaa pelkoa uudesta kanteesta.
Ohjeistus itsessään pitää sisällään kehoituksen lähteä riitauttamaan asia, jos edellä mainittujen asioiden osalta uudelleenlaskettu elatusapu poikkeaa vahvistetusta 15 %. Ja vaikka ei poikkeaisikaan, niin jokainen kanne kuitenkin hoidetaan käräjäoikeudessa. Ja maksumiehenä on aina muualla asuva vanhempi – isä tai äiti.
ELATUSVELVOLLISTEN LIITTO RY / Helsingin Seudun Elatusvelvolliset ry
Ahti Hurmalainen
Puheenjohtaja
GSM 0400 617 843